Valmentaja Teemu Laitisen mietteitä kaudesta – haastava kausi päättyi positiiviseen fiilikseen

Edustusjoukkueen kausi päättyi Bandyliigassa puolivälieräsarjaan Porin Narukerää vastaan. Vaikka kausi päättyi jo puolivälierissä pettymykseen, oli haastavan kauden aikana nähtävissä paljon positiivista ja potentiaalia tulevaisuutta ajatellen.

Kausi saatiin vietyä läpi IFK-hengessä. Lähtökohdat kauteen olivat vaikeat, kun vielä kauden alla oli epävarmaa minkälaisella kokoonpanolla joukkue lähtee Bandyliigaan. Lisäksi rakas kotikenttä Braku oli remontissa, jonka takia joukkue joutui evakkoon Oulunkylään.

Vaikka edustusjoukkue jäi mitalipelien ulkopuolelle jo 7. vuoden perättäin, ovat odotukset ja arvot edelleen samat – menestystä halutaan ja sen eteen ollaan valmiita tekemään töitä. Tulevaisuus näyttääkin jo valoisammalta ja työt ensi kautta varten ovat aloitettu.

Haastavat lähtökohdat kauden alkuun

Edustusjoukkueen valmennuksen uusi kokoonpano saatiin sovittua vasta myöhään keväällä. Vastuun valmennuksesta ottivat Teemu Laitinen, Toni Saukkonen ja Juuso Pyysing. Uudella valmennustriolla oli vaikea työ edessä, sillä joukkue menetti useita runkopelaajia – Joonas Peuhkuri siirtyi Lappeenrannan Veiterään, Richard Laibert Porvoon Akillekseen ja Santeri Laitinen palasi Mikkelin Kamppareihin. Lisäksi Jaakko Liukkonen, Tuomas Jalkanen, Pyry Kilpiö ja Josua Eronen lopettivat peliuransa. Näin joukkueen rinki oli erittäin kapea ja töitä jouduttiin tekemään, jotta Bandyliigaan saatiin kilpailukykyinen joukkue. Tulopuolella joukkueeseen olivat Juho Sirén Porin Narukerästä ja Eelis Goebel, joka palasi vuokralta Botniasta. Lisäksi omista junioreista edustusjoukkueeseen nostettiin Atte Auvinen, Simo Vainikka ja maalivahti Eelis Laitinen. Jalkapallokentiltä tuttu Kevin Larsson siirtyi syksyllä joukkueen vahvuuteen.

Syksyn aikana tuli myös ilmi, että Brakun kenttäremontin myöhästyminen tulisi vaikuttamaan Bandyliigan kotipeleihin. Remontin piti alkaa jo keväällä 2021, mutta aikataulu siirtyi ja siirtyi. Lopulta remontti päästiin aloittamaan syksyllä, mutta liian myöhään jonka takia kenttä ei valmistunut koko kauden aikana. Joukkue joutui evakkoon harjoittelemaan ja pelaamaan Botnian kotikentälle Oulunkylään.

Joukkue oli parhaassa iskussa oikeaan aikaan

Edustusjoukkueen kausi Bandyliigassa oli varsin vaihteleva. Alkukaudesta joukkue pelasti monta tasaista ottelua sarjan ennakkosuosikkeja vastaan, mutta pisteitä otteluista ei juurikaan saatu kerättyä. Ensimmäisen voiton joukkue sai vasta joulukuussa kaataen WP35:n vieraskentällä 7-1. Joukkueen ringin kapeus ja junioripelaajien suuri määrä kentällä, näkyi pelillisenä ailahtelevuutena, mutta toisinaan myös iloisena monipuolisena kahden suunnan pelaamisena.

Kauden alkupuolella joukkue sai HIFK-hengen mukaisesti lisävahvistuksia comebackin tehneistä: ex-kapteeni Erik Hörhammerista, sekä ikitaistelija Pyry-Peetri Piirosesta. Tammikuun alussa joukkueeseen liittyi myös loppukauden vahvistukseksi Ilja Sokolov, joka viime kaudella esiintyi Akilleksen joukkueessa. Kaikki vahvistukset tulivat tarpeeseen, sillä juuri runkosarjan tärkeimpään vaiheeseen joukkueeseen iski korona-aalto. Otteluita jouduttiin siirtämään ja joukkue oli monessa pelissä vajaalukuinen. Ensimmäisen kerran koko kaudella, joukkueen kaikki pelaajat olivat käytössä tammikuun lopulla alemman jatkosarjan alkaessa.

– Tavoitteet HIFK:ssa ovat aina korkealla, sekä menestymisen, että itse pelin ja pelaajien kehittämisen suhteen. Suunnitelmana meillä oli kuitenkin edetä kaikin puolin realistisesti, joukkueemme muodostumisen eläessä, sekä pelillisten kehityskaarien kautta. Vaihe kerrallaan kohti jatkosarjoja, pudotus- ja mitalipelejä, kertoo valmentaja Teemu Laitinen.

Runkosarjassa edustusjoukkue sijoittui 8. sijalle, joka oikeutti paikkaan alemmassa jatkosarjassa. Mahtava joukkueen kasvutarina tapahtui kaikilla osa-alueilla alemman jatkosarjan alkaessa. Joukkue lähti ilman lähtöpisteitä jatkosarjaan, mutta voittamalla kaikki jatkosarjan ottelut, joukkue nousi ansaitusti pudotuspelipaikalle. Näissä peleissä näkyi, joukkueelle pelaaminen, vastuunkanto, onnistumisten ja yhdessä pelaamisen ilo – hyviä pelillisiä arvoja.

Puolivälierissä vastaan tuli Porin Narukerä. Ensimmäisessä ottelussa edustusjoukkueella oli momentum kääntää ottelu voitoksi, mutta Narukerä oli lopuksi vahvempi kotikentällään 3-2. Puolivälieräsarjan toinen ottelu alkoi myös tasaisissa merkeissä. Puoliaikatulos oli 2-2, mutta toisella puoliajalla Narukerä näytti paremmuutensa ja vei ottelun lopulta tuloksella 7-2.

– Vaikeisiin lähtökohtiin nähden pelasimme hyvän kauden. Toiminta oli nousujohteista ja monista pelaajista näkyi pelillinen ja henkinen kasvu. Mitalipelit olivat lähellä, toteaa Laitinen.

– Pelaajien suorituksista on mainittava Aku Ojasen Bandyliigan maalipörssin voitto – joukkueessa, joka ei taistellut runkosarjassa kärkisijoista, eikä tehnyt joukkueena paljon maaleja. Myös alakerran pelaajien tasaiset, ennakkoluulottomat otteet – Juho Sirenin alkukauden pelit liberona ja Joonas Janhusen tasapainoinen pelipanos läpi kauden. Lisäksi Erik Hörhammerin tuoma varmuus ja johtajuus varsinkin jatkosarjan peleissä, kertoo Laitinen.

Katseet kohti tulevaisuutta

Edustusjoukkueella on katseet tulevaisuudessa. Vaikka kausi päättyi pettymykseen, jäi joukkueelle kaudesta positiivinen tunne. Tämän päälle on hyvä rakentaa – ja työt ensi kautta varten ovat jo aloitettu.

Lähtökohdat ensi kauteen tulevat olemaan hyvät. Joukkueen runko koostuu lahjakkaista nuorista pelaajista, joiden lisäksi joukkueessa on sopiva määrä kokemusta. Joukkueeseen on lyönyt itsensä läpi monta U21-ikäistä pelaaja ja nuorempia pelaajia on tulossa, niin U18-ikäisistä ja vielä nuoremmista.

– Nuoret omat kasvattimme, saivat ottaa ison vastuun koko joukkueen pelaamisesta viime kaudella – ja varsinkin U21-ikäiset, Leevi Laitinen, Tuukka Järvinen, Patrick Backman, Aleksi Hilmola ja Kevin Larsson vastasivat huutoon. Lisäksi vasta U18 ikäiset, Atte Auvinen, Simo Vainikka ja maalivahti Eelis Laitinen saivat kokemusta monesta liigaottelusta, kertoo Laitinen.

– Isot kiitokset myös Stadin Kingeille – teitte Ogelissakin tunnelmaa tunteella. Ensi kaudella sankoin joukoin Brakulle – 125v. – En gång IFK, alltid IFK!, lopettaa Laitinen