Raskas kausi päättyi positiivisissa tunnelmissa

Hieman on jo aikaa ehtinyt vierähtämään siitä, kun kausi tuli päätökseen. Edustusjoukkueen pelit päättyivät jatkosarjaan eikä joukkue päässyt pelaamaan pudotuspelejä. Siitä huolimatta joukkueessa vallitsi kauden päättyessä positiivinen fiilis.

– Lopulta kaudesta jäi hyvä fiilis, vaikka playoffeihin emme päässeet. Loppukausi pelattiin hyvällä tasolla ja saatiin myös voittoja, nosti se tunnelmaa joukkueessa, konkaripelaaja ja kapteeni Tommi Niittylä toteaa.

Joukkueen syyskausi alkoi kotimaan leirillä Lohjan Kisakalliossa, jossa joukkueelle esiteltiin uusi pelitapa.

–Käytännössä koko kausi pelattiin ilman liberoa, yhtä peliä lukuun ottamatta. Sillä ratkaisulla pyrittiin aktiivisempaan alakerran pelaamiseen. Pyrittiin tuomaan vähän erilaista ajatusmallia siihen pelaamiseen, joukkueen valmentaja Teemu Laitinen kertoo.

Lohjan jälkeen joukkue oli harjoitusturnauksessa Rättvikissä, jonka jälkeen vuorossa olikin jo Suomen Cupin ottelut. Leiritykset ja pelit olivat myös pelaajien mieleen.

– Syyskausi oli pelaajien näkökulmasta sujuva, kotimaan leirin, Ruotsin turnauksen ja Suomen Cupin ansiosta. Ne rikkoivat sopivasti pimeää syksyä, Niittylä kokee.

Suomen Cupin jälkeen oli paluu jälleen arkeen ja odotteluun, milloin joukkue pääsee kotikentälleen. Tuota odotusta kestikin tovi, sillä kausi jouduttiin aloittamaan Oulunkylässä, koska oma kotikenttä Brakulla ei ollut vielä pelikunnossa.

– Alkukautta leimasi jälleen se epätietoisuus siitä, milloin pääsisimme pelaamaan Brakulla. Se vaikutti myös pelaajiin, Niittylä myöntää.

Pelaajien osalta kauteen oman haasteensa toi myös kokoonpanon niukkuus.

– Kausi oli suhteellisen raskas fyysisesti, koska jouduimme useamman pelin pelaamaan yhdellä tai kahdella vaihtomiehellä, Niittylä paljastaa.

Kotikentälle vasta jouluna

Kausi alkoi tasapelillä Oulussa marraskuun puolivälissä. Ensimmäisenä viikonloppuna oli ainoastaan yksi ottelu, koska toisen Suomen Cupin lohkon otteluita jouduttiin jäätilanteen vuoksi siirtämään ja sen takia ottelu JPS:ää vastaan siirrettiin pelattavaksi myöhemmin.

Seuraava kamppailu olikin sitten vasta kahden viikon kuluttua, kun Oulunkylässä pelattuun ”kotiavaukseen” vieraaksi saapui Kampparit. Mikkeliläiset olivat tuossa ottelussa huomattavasti parempia.

Kauden avausvoitto tuli jo joulukuun alussa, kun WP-35 kaatui Oulunkylässä lukemin 3-2. Itsenäisyyspäivänä joukkue kävi pelaamassa tiukan kamppailun Lappeenrannassa, josta tuliaisina oli maalin tappio.

Ensimmäinen todellinen kotiottelu pelattiin Brakulla 18. joulukuuta, jolloin JPS kävi hakemassa pisteet 3-0- voitolla. Tapaninpäivän paikallisottelussa ensimmäistä puoliaikaa hallittiin suvereenisti, mutta toisella puoliajalla homma karkasi ja Botnia vei voiton.

Uusi vuosi alkoi myös kotitappiolla Veiterälle, mutta sen jälkeen taistelutahtoa löytyikin. OLS kaatui 7-1 ja seuraavassa kamppailussa, joka oli myös seuran juhlaottelu, kaatui Akilles numeroin 6-3.

– Päällimmäiseksi hyvistä suorituksista jäi meidän juhlapelimme Akillesta vastaan, joka voitettiin täysin suvereenilla esityksellä, Niittylä iloitsee.

Hyvät otteet jatkuivat vielä voitokkaassa ottelussa Botniaa ja tasapelissä tulevaa Suomen mestaria Narukerää vastaan. Runkosarja päättyi harmillisesti 12-1- tappiolla JPS:lle.

– Runkosarjassa olimme seitsemänsiä, mikä oli meille pettymys. Tavoitteena oli päästä vähintään alemman sarjan piikkipaikalle, Laitinen harmittelee.

Tehottomuus vaivasi

Alemman sarjan piikkipaikka olisi tuonut enemmän lähtöpisteitä jatkopeleihin ja niiden turvin olisi ollut mahdollista sitten päästä myös pudotuspeleihin. Nyt vallitsevassa tilanteessa olisi joukkueen pitänyt onnistua voittamaan kaikki ottelut jatkosarjassa päästäkseen pudotuspeleihin.

Ensimmäinen kamppailu Akillesta vastaan käytännössä ratkaisi sen, että kausi tulee päättymään jo jatkosarjan päätteeksi, vaikka loput kamppailut päättyivätkin edustusjoukkueen voittoihin.

– Runkosarjassa meidän ongelmamme olivat maalinteossa. Jos katsoo tilastoja, teimme hirveän vähän maaleja, vaikka saimme riittävästi luotua maalipaikkoja. Siihen kulminoitui se, että emme saaneet tiukkoja pelejä käännettyä, Laitinen pohtii.

Vaikka kausi jäi tietyllä tavalla vähän kesken, antoi se joka tapauksessa suuntaviivoja jo tulevaisuuteen. Joukkueessa oli mukana useampi nuorempi pelaaja, jotka saivat kosketuksen Bandyliigaan.

– Meillä oli neljä lukioikäistä poikaa, jotka pääsivät haistelemaan Bandyliigaa ja he pelasivat ihan miehekkäästi siinä seassa mukana. Heidän lisäkseen vielä pari muutakin juniori-ikäistä pelaajaa oli joukkueessa, Laitinen valaisee.

Joukkueen tulevaisuus näyttää siis hyvältä ja suunta kohti parempaa huomista on aloitettu. Lisää joukkueen rakentumisesta tulemme kertomaan lähiaikoina.